keskiviikko 29. lokakuuta 2014

#IBA2014



Moikka,

Nyt voin vasta sanoa olevani elävien kirjoissa viikonlopun kemuista.
Niin siis juurikin niistä "hästäg" IBA2014 bileistä (Instassa enemmän kuvia), jotka tunnetaan myös nimellä Indiedays Blog Awards 2014. Kameraa en ottanut mukaan, mutta kyllähän mä muutamaan kuvaan olin itseni tunkenut.

Alla olevassa kuvassa mulla on se virallinen look, missä lähdin liikkeelle iltaa viettämään. On kuulkaas punaista huulipunaa, jakku ja kaikki...





...mutta koska mä en vain tuntenut oloani niissä kotoisaksi, niin kävin hakemassa narikasta neuletakkini ja pyyhin ne punaiset huulipunat hittoon! Olo oli heti paljon kotoisampi, vaikkei sitä tuosta meidän ryhmäkuvasta huomaakkaan. Mä en vain hallitse tuota posetus hommaa.

Oltiin liikkeellä Hyypiön, Ennen ja Vastarintaman M.n kanssa, unohtamatta meidän aviomiehiämme. Tietysti mä vedin ympyrään bileissä kun päätön kana (aika normi käytöstä meikäläisen rauhattomalle sielulle) ja näin monta tuttua nassua. Iltaa meidän kanssa vietti pisimpään Casa Blanco-blogin upea Jenni, hauskaakin hauskemman aviomiehensä kanssa.



Noh, vaikkei mulla sitä kameraa ollutkaan mukana, niin iPhonen kuvakansiosta päätellen olin rakastanut lähes puolta miljoonaa ihmistä kyseisistä bileistä ja pyytänyt heitä kuviin kanssani. Olin varmaan itse yrittänyt ottanutkin kuvat, koska puolesta niistä ei saanut mitään tolkkua. (Kiitos vain kaikille ketkä olitte suostuneet kuvaan kanssani!) ;)

Oli kyllä niin ihanaa nähdä monia jo tutuiksi tulleita blogimaailman kasvoja. Ja uusiakin tuttavuuksia löytyi monen monta.

Onnea muuten ihan hirmuisesti kaikille voittajille. Mä taisin silloinkin viilettää jossain, kun voittajat ilmoitettiin. Rouva BileHile oli taas vauhdissa, mutta se jos mikä kertoo sen, että bileet olivat onnistuneet!

Täällä on tosiaan toivuttu bileistä ja totuteltu tähän pimeyteen. Kellonjen siirto sai kyllä sen aikaan, ettei valoa pahemmin pääse ihailemaan. Kuvienkin ottaminen on siksi jäänyt, mutta viikonloppuna lupaan ryhdistäytyä. Mulla onkin jo muutama pikku projekti mielessä...


Ihanaa keskiviikkoa,


Jonna






( Ylempi värillinen kuva: Nanna Niittymäki ja alempi värillinen kuva: Pauli Siuruainen. )

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kaksi kuukautta jouluun





Iltaa,

Kyllähän mä nyt sitten luovutin ja aloitin tämän J.ii höpöttelyn jo nyt! Kaksi kuukautta menee kuitenkin niin nopeasti, että eikö sitä J.ii jutusta saa nauttia pidemmän kaavan mukaan... ;)

Ihan vielä en varastosta kaiva niitä siihen liittyviä juttuja, mutta ideointia sitä täälläkin tullaan nyt näkemään! Olenkin jo kesästä asti (joo, Juhannuksen jälkeen alkaa aina J.iin suunnittelu) pinnaillut Pinterestiini I <3 Christmas-kansiooni vaikka mitä kivaa. Sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa idiksiä jos itseltä ne ovat kadoksissa.



Meidän J.ii tulee olemaan tumma, "hieman" kimallusta, pehmoisia tekstiileitä ja paljon kynttilöitä. Kukkia tahdon myös jonkun verran. Ja kyllähän meidän vanhat koristeet sekä tekstiilit taipuvat juuri tähän suunnitelmaan.
Myös tähdistä ajattelin tehdä taas jonkun rykelmän jonnekkin, ehkä makkariin, tai olkkariin.

Ideota olen hakenut Pinterestin lisäksi blogeista ja verkkokaupoista.
Elloksella oli eniten itseäni inspiroivat joulukuvat ja tuotteet. Tummaa, kodikasta ja silti juhlavaa. Sieltä bongailinkin lähes kaikki kuvien tuotteet ja kuvat.
Myös Hemtexin kynttelikkö säilyttimellä (mihin saa tehtyä ihania esillepanoja) on houkutteleva tuote. Tällä kertaa itse en innostunut H&M joulusta, vaikka moni kollegani sitä hehkuttikin. Kulta ja ns. luonnollinen teema ei puhuttele mun jouluista habitustani. Toki sieltä muutama kiva tuote löytyy myös tälle harakalle, kuten hopeiset kynttiläkipot kollaasissani.
Myöskään Ikean joulu ei antanut mulle sitä mitä jouluiselta esillepanolta toivon. Kauhean nirsoksi sitä onkin tullut. ;)

Tässähän ihan piristyy, kun unohtaa tuon pimeyden (sekä tulevan kellojen siirron) ja tekee sitä mistä saa suurta nautintoa, eli suunnittelee Joulun 2014 ilmettä.

Mutta nyt täytyy lähteä pitämään kauneustuokiota, kuten lakkailemaan kynsiä.
Huomenna olisi kiva näyttää hyvältä siellä ID-pippaloissa.
Ihanaa, että niin moni mun blogi-kamu osallistuu sinne. :)



Mahtavaa iltaa ja viikonloppua,

Jonna








(Kuvat lainattu: Ellos, H&M, Hemtex. Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

torstai 23. lokakuuta 2014

Kohta on bileet



Moikka,

Huh heijaa vain! Johan meni tiukille mun ID-pippaloiden vaatepuoli. Mutta nyt on sekin niin sanotusti hallussa. Kaikki muu onkin sitten hakusessa. Mun rakas ystäväni, joka myös on kampaaja, lähtee jonnekkin hemmetin treenikurssille ja mä joudun itse laittamaan tukkani. Tulee varmaan upea! ;)

Vaatepuolena mulla on (ei Guccia, ei LV, ei Pradaa eikä Louboutineja, yllätytte varmaan?) ehtaa Hemaria ja Vilaa!



Päälleni meinasin kiskoa "inspiroivan" sekametelin, eli mustana värikombona pitsiä, paljetteja, (teko)nahkaa ja nassuun piirtää mustalla sekä punaisella ilmettä. Tukka on sitten arvoitus, mutta väri on se oma platinablondi.

Korut ja laukku on vielä mietinnässä. Mennään intuitiolla niiden kanssa. Kengät taitavat olla mustat nahkaiset avokkaat, siis ne mun huikean korkeat parin sentin "korkkarini". ;)

Ja kuvat ovat rakeisia, pimeässä otettuja räpsyjä, mutta saatte edes pientä haisua mun bilelookistani.

Joko muut bileisiin tulijat tietävät mitä pukevat? Mitäköhän tuolle omalle ukolle uskaltaisi ehdottaa...


Nyt kaalilaatikon tekoon,
sinne en laita chian siemeniä (lue edellinen postaus siemenistä tästä!). :)



Jonna





tiistai 21. lokakuuta 2014

Kokemukseni chian siemenistä




Hola kamut,

Oletteko kuulleet chian siemenistä? Kyseiset pikkuruisen pienet siemenet ovat päässeet top femmaan mun superfood kokeiluissa. Noin 10 kertaa itsenä määrän nestettä imevät ihme siemenet ovat päässeet ruokalistalleni ja voi hyvää päivää mitä kamaa!





Ostin I love me-messuilta Ekolon luomu chian siemeniä ja intopinkeänä heti löördaag aamusella päivällä laitoin kokeiluun kyseisen tuotteen.
Olin ohjeistuksen mukaan, joita googlailin netin ihmeellisestä maailmasta, laittanut siemenet lillumaan veteen, jotta ne tekeytyisivät chia-vanukkaaksi (mun mielestä se näytti limalta).
Päätin aloittaa kokeilun kevyesti, eli perinteisellä smoothiella.

Kaadoin chia-vanukkaan liman blenderiin, mukaan heitin banaania ja mustikkaa. Muutaman hetken surautus blenderissä ja mun aamupalani oli valmis. Itse chia-vanukas oli niin nestepitoinen, ettei lisänestettä tarvinnut, mutta tuohon olisi voinut lorottaa mitä vain nestettä mukaan.





Juoma Ultima Thuleen ja tiukkaan testiin!
Maku oli hyvä. Ei yhtään limainen, mitä alkuun pelkäsin. Banaani toi makeutta ja oikeastaan en edes tajunnut vetäväni kitusiini superkamaa.
Mutta mitä noi chian siemenet oikein on ja miksi mä olen niistä niin kiinnostunut?





Chian siemenet ovat niin mielettömän kiehtova tuote, että tässä muutama asia miksi itse siitä kiinnostuin:

"Chia siemen sisältää n. 40 % kasviöljyjä, arviolta 20 % proteiineja eikä yhtään kolesterolia. Siemen koostuu merkittävistä määristä kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä lisäksi mineraaleja kuten kalsium, rauta, sinkki yms. Tuotteen tärkein ominaisuus on sen sisältämän öljyn Omega-3 pitoisuus, jota on enemmän kuin kalassa tai muissa jyvissä tai siemenissä. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Toinen hieno ominaisuus on Chia siemenen sisältämät ravintokuidut. Se sisältää n. 38 % hiilihydraatteja (30 % liukenemattomia, 3 % liukenevia ja loput aminohappoja). Korkea kuitupitoisuus sekä niiden hyvä nesteenimeytymis- ominaisuus (10 kertaa oman painona verran), auttaa painonhallinnassa sekä useissa ruoansulatusvaivoissa." (Lähde CocoVi)

Jos vielä kiinnostaa lukea lisää chian hyvistä puolista, niin täällä on oikea tietopläjäys.




Kuten olen teille täällä kertonut väsymyksestäni tämän pimeyden kanssa, niin ajattelin että nyt kyllä otan kokeiluun ihan kaiken mahdollisen. Päätin sitten aloittaa chian siemenistä. Kyseisissä siemenissä on niin paljon muitakin positiivisia ominaisuuksia (varsinkin näin keliaakikon näkökulmasta), kuten kuidun määrä. Sitä tuppaa tulemaan liian vähän, vaikka syönkin rehuja ihan hitokseen. :)

Onko chian siemenet tuttu juttu teille? Jos ei, niin kandee koklata. Helppo tapa hoitaa itseään.




Eniten nyt odotan noilta siemeniltä sitä, että väsymys katoaisi. Tosin on se jo hieman kaikonnut, mutta syy voi olla ihan muu. Olen nimittäin ihan intona viikonlopun ID-bileistä.
On ihan mahtavaa nähdä ja viettää iltaa/yötä kamujen kanssa.
Pientä vaatekriisiä tässä puskee, mutta hei! Ainahan voi lähteä nakuna. ;)

Kiitos muuten kaikille ihanille kyselyyni osallistuneille. Arvontakin suoritettiin ja voittaja nimimerkillä Suvi voitti ylläripaketin itselleen.

Nyt tämä mimmi lähtee nukkumaan, että jaksaa aamulla taas pirtsakkana lähteä töihin. On muuten edelleen maailman paras työpaikka. :)


Kuka on tulossa ID-bileisiin?


Mukavaa loppuviikkoa,

Jonna



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tämä meni StyleRoomiin




Moikka,

Netti-nörtti on sateisen sunnuntain kunniaksi näpsytellyt lisää kuvia StyleRoom-sivustolle, eli tänne.
On muuten kiva sivusto, kun sinne saa koottua kaikki sisustuskuvat huoneittain ja haettua inspiksiä.

Aika hiljaista on ollut mun kuvailut ja bloggailut tällä viikolla. Viikot menevät niin nopeasti arkea pyöritellen, että itsekkin on perjiksenä ihan ihmeissään ajankulun nopeudesta. Olen yrittänyt viikonloppuisin panostaa kuvailuihin ja bloggaamiseen, mutta perjiksenä olin bestikseni kanssa messuilla, eilen päivä menikin äidillä sekä lenkkeillessä ja tänään olisi tarkoitus kipittää anoppilaan.



Pikaiset kuulumiset täältä on jaettu, mutta mitä teille kuuluu?



Viettäkää ihana sunnuntai, sateesta ja tuiskusta huolimatta,


Jonna



torstai 16. lokakuuta 2014

Vanhan seinähyllyn uudistus




Moikkelis koikkelis,

Viime viikonloppuna tein ihanan löydön kirppikseltä lenkin ohella. Löysin nimittäin juuri samanlaisen hyllyn mikä meillä oli lapsuudenkodissani. Hassua, että nuorempana en tykännyt kyseisestä hyllystä yhtään ja nyt ilo oli ylimmillään, kun samanlaisen löysin kirppikseltä.
Ajatella, että näin se ympyrä sulkeutuu... Terkkuja vaan äiti! :)



Minä tein vain pienen muutoksen kyseiselle löydölleni, eli maalasin sen meille sopivammaksi. Vanha puinen hylly sai uuden värin, mattamustan. Nyt se "häviää" seinään tarpeeksi, olematta kuitenkaan täysin näkymättömissä.
Hyllylle asettelin muutamat Iittalan kynttiläkipot ja muuta pientä tilpehööriä, joita olen kaappien kätköissä säästellyt. Mietin että jos saisin jollain ihme konstilla muutaman yrtin pidettyä hengissä, niin ne olisivat aika kätevät tuossa... Taitaa tosin olla ihan liian positiivista ajattelua ja toivetta.



Mä olen tosi, tosi, tosi iloinen tuosta löydöstäni, ihan mielettömän happy!
A. Se oli ihan pilkkahintainen, vain 4 egee.
B. Siitä tulee muistoja mieleen lapsuudesta.
C. Se tuo kotoisuutta.
D. Siihen saa tehtyä ihania asetelmia. Vaikka joka päivä!


Ai niin... Haluatte varmaan nähdä sen ennen kuvan?




Maalilla sai taas kerran ihmeitä aikaan ja me saatiin uusi/vanha hylly meille. Vitsi, että kirppislöydöt ovat kyllä ihan parhaita!

Sellaista tänne tällä kertaa. Muuten täällä ollaankin hytisty kylmyydestä ja mietitty, että voiko pitkän toppatakin jo kaivaa varastosta...

Niin ja yritin mä olla reipaskin, kävin salilla. Ajattelin sen vievän hieman väsymystä pois (tiedätte varmaan niistä liikunnasta saaduista energiapiikeistä ja blaa, blaa). No kuulkaas, ei auttanut.
Nyt on entistä isompi tatti otsassa, kun mikään ei onnistunut ja olin, kun valuva räkä siellä salilla. Nyt taidan kyllä kömpiä suihkun ja jääkaapin kautta sinne missä olen hyvä, eli nukkumaan!



Terkuin,

Jonna



PS. Muistakaahan vielä käydä osallistumassa kyselyyni täällä, kiitos. :)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Valoa pimeyteen




Ihanaa maanantaita,

Täällä ollaan hypätty taas uuteen viikkoon ilon kautta, vaikkakin pientä väsymystä onkin havaittavissa. Viikonloppu meni nopsaa, kuten aina.
Liikuntaa, hyvää ruokaa, lepoa, lehtiä, sushia ja kirppistelyä. Tein kivan löydön kirppikseltä, siitä kerronkin ihan omassa postauksessaan.
Kävin myös shoppailemassa Itiksessä ja tein ihan huippu löydön Hemtexistä. Oranssi ale hintalappu sai ilon ylimmilleen, kun bongasin ihan täydellisen valosarjan meille.



Valosarja on led-valoilla, valoteho on loistava. Ei vääristyneitä sävyjä, eikä hitaasti syttyviä lamppuja. Hinnaksi jäi noin 15 egee, joten ei paha.
Mä viritin sen heti keittiöön, missä meillä oli aiemmin pallovalot, ne sai ihan uuden paikan olkkarista. Nyt on vähän taas tuotu valoa pimeyteen.

Mun tekisi mieleni jotain muuta kehitellä noiden tuolien istuinpehmusteiksi. Noi harmaat ostin alunperin "väliaikaisiksi", mutta siinä ne edelleen tököttää. Kunpa osaisin ommella, mä niin opettelen sen eläkkeellä hurauttaisin mustavalkoiset ihanuudet noihin... :)




Tosissaan väsymys on iskenyt tänne tuon pimeyden mukana. Ihan tylsää. Talviunet voisivat sopia mullekkin, kuten meidän maakilpparillemme. Hän on jo vaipunut talvihorrokseen.
Olen yrittänyt nyt vetää kaiken maailman vitamiineja (vaikka syönkin monipuolisesti) ja omega-3 nappuloita, jos ne veisivät tätä haukottelua sekä väsyä muualle.

Olisiko siellä keinoja jotka olette huomanneet toimivan väsymykseen näin kaamosaikaan? Kaikki vinkit olisivat ihan kiva kuulla, koska mua ihan ärsyttää, kun ei jaksa edes lenkille lähteä. Salista puhumattakaan. Vaikka ne varmasti auttaisivat tähän lapamato olotilaan...




Mahtia viikkoa kamut!


Jonna



lauantai 11. lokakuuta 2014

Onnellinen aamu





Huomenta,

Täällä on heräilty uuteen aamuun onnellisena. Onnellisena ja hämmästyneenä! Ajankulu nimittäin hämmästyttää, tämä viikko on mennyt kun siivillä. Huomasin, että pientä blogitaukoakin tuli pidettyä huomaamattani samalla...

Aloitin tämän viikon maanantaina uudessa työssäni ja se onni sekä ilo siitä on sanoin kuvailematonta. Työ itsessään on tuttua ja turvallista, ympäristö ja ihmiset uusia. Mutta joka ainoa aamu, kun kömmin pajalle, niin tuntui, kun kotiinsa olisi mennyt. Ihmiset kenen kanssa työskentelen ovat ihan huipputyyppejä! Tämä viikko on todistanut sen, että välillä isokin muutos on vain hyvästä. Tämmöistä iloa toivoisin jokaiselle työssä käyvälle ihmiselle!



Onnellinen aamu on kuvannut tätä aamua täydellisesti.  Heräiltiin Mixun kanssa hissukseen ja käperryin hänen kainaloon toviksi ennen sängystä nousua. Siitä on muodostunut ihana lauantai-aamujen tapa.
Alakertaan valuttuamme pistin sumpit pihisemään ja päätin lopettaa blogihiljaisuuden. Takkutukkana villasukat jalassa, kahvikuppi seurana kävin sähköpostit yms. läpi. Samalla suunnittelin päivän ohjelmaa. Ja tänään se pitää sisällään kuntosalin, sekä lenkkeilyä. Ehkäpä käväisen myös kirppiksellä.




Eilen oli tupsahtanut ensimmäinen joulukuvasto postiluukkuun. Ensimmäinen ajatus oli, että "Nyt jo?"...
Vaikka mä olenkin 120% jouluhömpöttäjä, niin haloo, lokakuussa ei vielä tarvitse sitä aloittaa! Vai tarvitseeko? :)


Ihanaa löördaaggia,


Jonna






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kauniita koruja









Harakka täällä moi!

Kävin kurkkaamassa Hullareiden nettiversion ja päädyin sitten Stockmannin sivuille haahuilemaan. Ja mikä moka! Eksyin harakalle kiellettyyn paikkaan, eli koruosastolle...
Voi hyvää päivää mitä ihanuuksia siellä olikaan. Näin jo sieluni silmin nykyisen Daniel Wellingtonin kellon tilalla ranteessani astetta bling-blingimpää hilavitkutinta, eli Korsia ja Marcia..
Ja korviksiahan naisella ei ole ikinä liikaa, eikö vain? Tai koruja ylipäätänsä.

Multa kysyttiin tässä jokin aika sitten, että mitä korut mulle merkitsee? Jouduin ihan miettimään, että mitä ne ihan oikeasti mulle merkkaa. Onko ne asusteita vai onko niillä suurempi merkitys.

Niillä jokaisella on tarina, ne ovat henkilökohtaisia ja erittäin rakkaita esineitä minulle. Kihla-ja vihkisormus kertovat tarinaa minun ja Mixun yhteisestä retkestä, lopuillakin sormuksillani on historiaa takana. Minulla on mm. edesmenneen mummini vihkisormus ja ukkini kihlasormus. Yksi sormuksistani on joululahja ja muistan sen joulun kun eilisen.

Korvakorut jotka minulla lähes aina on käytössä ovat kulkeneet suvussamme, aina iso-iso-isomummoltani asti. Kaulakorut merkitsevät minulle myös muistoja, huomenlahjani Firenzestä, syntymäpäivälahjakseni tehty helmikorusetti ja kauan aikaa sitten hävinnyt suojelusenkeli riipus, jonka sain lapsuudessani.

Itse käytän vain keltakultaa, en pidä hopeasta enkä ruusukullan sävystä. Valkokulta ei ole myöskään mun juttu. Satsaan koruissa laatuun, eli rihkamaa ei mun korurasiaani päädy. Ainakaan kauhean usein. ;)

Mitä korut merkitsevät teille? Käytättekö koruja asusteina vai onko niillä jokin syvempi tarkoitus/tarina? Millaisia koruja käytätte?


Arvatkaa jänskättääkö mua huominen? No kyllä jänskättää. Eka duunipäivä uudessa työpaikassa. Olen ollut ihan levoton koko päivän, kävin vetämässä lenkin stadissa jotta saan unta yöllä. :)
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!



Pohdiskellen ja jännittäen,


Jonna






(Kuvat lainattu: Stockmann. Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kysely lukijoilleni ja syksyisen sisustuspaketin arvonta






Kiitos osallistujille, arvonta on päättynyt!


Moikka,

Mua kiinnostaa kovasti, että mitä kautta te seuraatte mun blogia ja blogeja yleensä?
Statistiikan mukaan täällä nimittäin hengailee tuhansia ihmisiä, mutta olisi kiva tietää enemmän teistä.
Puolet näyttäisi lukevan mobiilin kautta ja puolet koneella. Mutta onko teillä millainen tapa lukea blogeja? Teettekö puhelimeen oman listan blogeista mitä luette, vai seuraatteko esim. Googlen lukijalistan tai Bloglovinin kautta blogeja?

Mä itse tykkään Bloggerin lukulistasta. Siihen saa niin näppärästi kerättyä kaikki omat lemppariblogit ja näkee, että kun on tullut uusi postaus. :)

Muistutuksena, että minulla on blogin sivupalkissa mustat bannerit, mistä klikkaamalla pääsee seuraamaan blogia; Lukulista, Bloglovin, Facebook, Instagram.

Ja sitten siihen arvontaan!

Kaikki kyselyyni vastaavat ja lukijakseni liittyvät (Lukulista tai Bloglovin) osallistuvat syksyisen sisustuspaketin arvontaan. Ja koska tahdon pitää voittajaa jännityksessä, niin paketti on yllätys. Sen voin luvata, että se on mustavalkoinen ja tyyliltään sellainen jonka itsekkin voisin kotonani nähdä.

Arvonta loppuu 18.10.2014, klo: 23.00 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Ilmoitan voittajan myös blogissa. Muistakaa laittaa toimiva sähköpostiosoite ja nimimerkki (jos olet anonyymilukija).

Eli mitä kautta seuraatte yleensä blogeja, luetteko mobiilista vai koneella? Kiinnostavatko teitä seurata blogin lisäksi bloggaajan Instagram-/Facebook-tilejä?

Onnea arvontaan ja kiitos jo valmiiksi vastuksistanne, ne auttavat tätä bloggaajaa taas kehittymään omassa harrastuksessaan...


Terkuin,

Jonna


Kiitos osallistujille, arvonta on päättynyt!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Mustavalkoinen olohuone




Hellurei,

Ja ihanaa perjistä!
Täällä on loikoiltu lomapäivän kunniaksi ja puuhasteltu kaikkea pientä. Kävin myös moikkaamassa mun uusia tulevia työkavereita, mahtavaa sakkia. En malta odottaa maanantaita, kun pääsen uuteen duuniin. Ensiviikko taitaakin olla aivotoiminnalle suurta ilotulitusta, koska paljon on asioita taas sisäistettävä, kun menee uuteen työpaikkaan. :)

Nappasin muutamia kuvia meidän alakerrasta, olkkarista lähinnä. Mustavalkoinen olohuone, sitä tämä on. Ja täällä on hyvä olla. Värit meillä ei edelleen näy, vaikka jostain kumman syystä mua on alkanut kutkuttelemaan ihan pikkiriikkisen sinapinkeltainen. Outoa!
Mutta nyt vielä mennään tällä väripaletilla...





Olkkarissa on iso sohva, itse tehty lavapöytä, nojatuoli, tv-taso ja senkki. Lattiavalaisin ja mediaroippeet (TV ja kotiteatteri, sun muut vehkeet), seinähylly, piensisustustavarat, tekstiilit ja taideteokset. Niin ja ihmeellisesti edelleen hengissä oleva Corocia, eli Kummituspuu.




Tekstiileissä on valkoisen lisäksi käytetty mustaa. Mixun nojatuoli on tummanharmaalla kankaalla verhoiltu, joten se tuo myös oman osansa kontrastia meidän alakertaan. Ilme jäisi mielestäni muuten vajaaksi, jos tilassa olisi pelkkää valkoista. Tai makukysymyshän sekin on...





Olkkarista näkee keittiöön ja keittiöstä olkkariin. Avointa ja yhtenäistä tilaa, se sopii mulle. Valkoinen yleisilme sai pientä särmää mustasta väristä, jota maalasimme keittiön ja olohuoneen välissä seinän pätkään (kuva alla).



Kale-kallo, Balmuir-kynttilä ja taulut, yksinkertainen esillepano mun lemppari piensisustustavaroistani. Niitä onkin kertynyt varastoon aikamoinen läjä. Pitää varmasti varata pöytä jostain kirppikseltä joku viikonloppu...



Tämä nurkkaus onkin harvemmin kuvattujen paikkojen joukossa. Telkkari ei ole mielestäni visuaalisesti kaunein, mutta mitä sitä vaihtamaan kun se toimii.
Corocia se vain jaksaa yllättää mut. En ole saanut tapettua sitä, vaikka olen unohtanut kastella sen varmaan jo sata kertaa. Tai sitten se on kuollut, mutta mä en erota sitä kun tuo kasvi oli jo ostettaessa tuon näköinen. Noh, sopii mulle. Eipä tarvitse ottaa stressiä... ;)


Nyt pizzan tekoon! Meillä on tänään leffailta, oman perheen kanssa.
Mä niin rakastan näitä perjiksiä. Ihan parhaita viikonpäiviä. <3


Jonna

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Uusia tuulia elämässäni



Hellurei vaan,

Mä tuossa jokunen aika sitten kerroin, että elämääni osui "lottovoitto". Ja nyt on aika kertoa teillekkin enemmän asiasta.

Aloitetaanpas alusta.
Mä olen ollut pitkään eräässä suuressa pörssiyrityksessä töissä. Työni oli mielenkiintoista ja monipuolista, työkaverit olivat huippuja ja opin paljon alasta jossa työskentelen. Sitten alkoivat tiukemmat ajat. Vähennyksiä ja YT.itä, työtehtävien vaihtumista lennossa ja sen sellaista. Kyllähän te varmasti tiedätte mitä tarkoitan.
Ihmiset ympärillä alkoivat voimaan huonommin ja huonommin. Tuli irtisanomisia ja itkuisia kasvoja. Yritettiin taas kasata joukot ja jatkaa töitämme, kerätä palikat kasaan ja yrittää parhaamme. Meni kvartaali ja toinen. Sitten tuli taas viesti sähköpostiin, että organisaatiomuutoksia edessä. Ja tätä jatkui ja jatkui.
Jossain vaiheessa oma mieli vain luovutti. Mielenkiinto siihen itselle tärkeään työhön katosi. Ehkä se katosi siksi, ettei työ ollut enää sitä mitä sen piti olla.
Päivät kuluivat tehden parhaansa, mutta se ei riittänyt. Taas vähennettiin ihmisiä.

Viimeisimpien YT-neuvotteluiden aikana tajusin, että kyseisen yrityksen arvot eivät kohtaa omien arvojeni kanssa. Eivät enää.
Työssä olemme kuitenkin niin monta tuntia elämästämme, että eikö sen pitäisi olla sellaista jossa viihtyy, jonne on kiva mennä ja jossa on haasteita? Ihmisillä olisi hyvä olla, eikä tarvitsisi elää jatkuvassa ahdistuksessa tulevasta?

Päätin etsiä itselleni sellaisen työpaikan, josta voisin olla ylpeä, jonne voisin mennä hymy kasvoilla ja jossa työpanostani arvostettaisiin. Ja muutaman hetken etsinnän jälkeen se löytyi!
Laitoin hakemuksen, kävin haastattelussa ja niin se "lottovoitto" osui kohdalleni. Sain unelmien työpaikkani. Ja miksi kutsun uutta työpaikkaani "lottovoitoksi"?

Kyseinen yritys jossa tulen työskentelemään on perheyritys. Arvot kohtaavat omani. On kunnia päästä kyseiseen yritykseen töihin ja tiedän jo nyt, että tämä on paras päätös mitä olen pitkiin aikoihin tehnyt. Mulla onkin ollut hymy kasvoilla jo monta päivää, sen on myös huomannut kaikki läheiseni. Se on merkki, että näin asioiden pitikin mennä.

Irtisanouduin edellisestä työpaikastani tällä viikolla ja aloitan uudessa työssäni ensiviikon maanantaina.

Tottahan toki aina hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta me elämme täällä vain kerran. Miksi tekisimme asioita joista tulee paha mieli? Miksi emme yrittäisi parantaa omaa fiilistämme, pelkän puhumisen sijaan?
Sanoista tekoihin, se on hyvä motto ihan jokaisessa elämän osa-alueessa. Samoin, kun tauluni teksti:



DO 
MORE 
OF 
WHAT 
MAKES 
YOU 
HAPPY





Lottovoittoaan iloiten,

Jonna 



Nilkkurit




Iltaa,

Syksyinen ilma on saanut minut katsastamaan omia kenkiäni ja miettimään nilkkureiden hankintaa. Balleriinoilla ei nimittäin enää kovin pitkälle pötki.

Muutamia malleja katselin nilkkureissa ja tulin siihen tulokseen, että tahdon niiden olevan mahdollisimman helpot pukea/riisua. Siksi malliksi valikoituikin venykenilkkurit. Mä en nimittäin jaksa sitoa mitään naruja tai remmejä. Vetoketjullisetkin olisivat olleet ihan jees, mutta venykkeet olivat nyt enemmän mieleeni.

Hinta-laatu suhteiltaan parhaimman vaihtoehdon löysin Ellokselta. Nahkaiset venykenilkkurit ovat just oikean tyyppiset ja hinta ei kirpaise (alennusten jälkeen) yhtään.

Huomenna tosin ajattelin käydä myös katsomassa Itiksen kenkävalikoiman, jos vaikka saisin heti mukaani nilkkurit. Ai, miten niin malttamaton luonne? :)

Millaisia kenkiä te käytätte syksyisin?



Terkuin,

Jonna





(Kuvat lainattu: Ellos. Postaus sisältää mainoslinkin.)