sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Projekti: #meitsikuosiin, tilannekatsaus




Moikkelis,

Olenkin blogissa kertonut mun loppuelämäni pikku projektista nimeltä #meitsikuosiin (tuolla hastagilla löydät Instagramista tästä projektista kuvia lisää). Kaikki alkoi tämän vuoden alussa, lisää voi lukaista projektin alkuvaiheista täältä.

Nyt on kymmenen kuukautta projektia takana. Aika pitkä aika näin malttamattomalle ihmiselle, mutta suhteutettuna elämän pituuteen, niin tuo on ihan mielettömän lyhyt aika. Minulla ei ole ollut mitään perinteisiä ulkonäkö tai painonpudotus tavotteita tässä projektissa, vaan lähinnä se että väsymys katoaisi. Tärkein tavoite väsymyksen karkoittamisen ohella oli kadonneen liikunnanilon metsästys. Kyseisestä aiheesta kirjoittelinkin entiseen blogiini kilometripostauksen, josta kopioin tähän muutamat lauseet.












Tuosta kaikesta on kymmenen kuukautta. No mites täällä on sitten mennyt?
Mä olen edelleen tanssitunneilla. Mutta lenkit, sali ja jumpat kotona on jäänyt. Kyllä vain! Mulla on tullut iso, suuren suuri takapakki.
Kesällä vielä lenkkeilin ja fillaroin kolmisen kertaa viikossa, kävin salilla ja silleen. Nyt jotenkin syksyn tullen tekisi vain mieli käpertyä peittojen alle ja pysyä siellä. Ja niin mä olen melkein tehnytkin. Buu!!





Entäs ruokailu? Siinä mä olen pysytellyt 80% kuosissa. Mutta "vain" 80%, eli ei ole mennyt sekään ihan suunnitelmien mukaan. Pimeys tekee mulle joka ainoa vuosi sen, että mieli vaatii hiilareita, suklaa maistuu liikaa ja sitten väsyttää. Kierre joka jatkuu jos sen antaa jatkua. Ja mä olen nyt antanut. Toinen buu!

Mutta nyt mä katkaisen kierteen. Pakolla, koska en tahdo luisua enää siihen samaiseen liikunnan vihaamiseen ja väsymykseen missä olin kymmenen kuukautta sitten. Eilen tein jumpan kotona. Pieni alku, mutta tyhjää parempi. Tänään menen salille. Ulos ei huvita mennä, siellä on niin tyhmä ilma. Ja ruokana on kunnollinen kotiruoka, ei suklaa, eikä sushi.
Niiden aika on vasta ensi viikonloppuna, koska herkkupäivästä mä en luovu. Kunhan se pysyy siinä yhdessä päivässä. ;)

Sellaista tänne. Projekti #meitsikuosiin jatkuu, pienten takapakkien jälkeen. Mutta tälläiset asiat kuuluvat elämään sekä tähän projektiin. Eikä tilanne nyt ihan katastrofaalinen ole, paino ei ole noussut, olen syönyt 80% terveellisesti ja liikkunutkin jonkun verran. Nyt vain niska/pers-otteella eteenpäin!



Onko siellä ketään jotka ovat tehneet elämässään jotain muutoksia? Liikunnan tai ruokavalion suhteen esim.?



Nyt täytyy lähteä tekemään ruokaa, ettei käy köpelösti. ;)


Jonna









4 kommenttia:

  1. Hienoa että tahdonvoimaa löytyy pienen repsahduksen jälkeenkin! Täytyy myöntää, että syksyinen ankea sää saa minutkin himoitsemaan herkkuja ja hiilarimössöjä. Nyt vietän "mässytöntä marraskuuta", mikä tarkoittaa selkokielellä karkki/suklaalakkoa. Myös muista herkuista kieltäydyn ellei kyseessä ole kyläily tai muu erityistilanne. Kyllä mä kuukauden pärjään! Onneksi liikuntapuoli on ihan kunnossa, nyt vaan pitää palata ruotuun syömisten suhteen. Tsemppiä sulle ja mulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mässytön marraskuu kuulostaa hyvältä! Mä olen jo päässyt siihen pisteeseen, että en ole sortunut herkkuihin. Siis näinä kolmena päivänä, tai siis kahtena, kun maanataina söin muffinssin. :D Eli ei hirveen kovaa mene. Mutta kyllä tämä tästä, lujalla tahdonvoimalla!
      Hyvä me.

      Poista
  2. Sama vika. Aika hyvin on herkut maistuneet viime kuukausina ja liikunta jäänyt vähemmälle. Ryhtiliike alkaa huomenna ja tiukempi ote pysyy tämän kuun. Joulu tuo kuitenkin tullessaan ihania juttuja myös ruokapöydässä ja silloin voi sitten nauttia täysillä ja hyvällä omallatunnolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten niin totta, että joulukuu on kuitenkin "kova" homma ruokapuolen ja herkkujen kanssa, että parempi olla nyt vain kiltisti. :D

      Poista

Kaunis kiitos kommentista!