lauantai 13. syyskuuta 2014
9 kuukautta elämäntapamuutosta takana, ajatuksia ja mietteitä aiheesta
Huomenta päivää,
Täällä on heräilty aurinkoiseen aamupäivään hissun kissun ja nautiskelen parasta aikaa mun viikonlopun herkullista aamiaistani, eli smoothieta.
Arkisin en viitsi surrautella tehosekoittimella liemiäni, kun muut nukkuvat viiden aikoihin kun mä olen aamutouhuissani. Siksi nautin aina viikonloppuisin smoothiesta.
Mä tässä juuri tajusin, että olen nyt yli 9 kuukautta harjoitellut tätä uutta elämäntapaani. Samoin olen harjoitellut keliaakikon elämää nyt vuoden. Paljon olen oppinut ja virheiden kautta myös löytänyt oman tapani hoitaa itseäni ja kehoani.
Elämäntapamuutokseni alkoi hassun sattuman kautta, kun viimevuoden uudenvuoden bileissä juttelin mun bestikseni kanssa siitä, että vihaan liikuntaa. Me olimme yhdessä olleet samoilla liikuntatunneilla yläasteella, joten hän tietää ja tuntee mun fiilikset mitä sieltä yläasteelta mieleeni jäi, isoja kummituksia ja liikunnan inhoaminen.
Päätimme siinä pikkuyön tunteina, luovimmillamme kun silloin olimme, että 1.1.2014 aloitamme minulle uuden elämäntavan. Liikunnanilon metsästyksen!
Ja oikeanlaisen ravinnon löytäminen gluteenittomaan elämään oli myös listallamme.
Tarkoitus ei ollut laihtua, vaan karkoittaa mun ikuinen väsymykseni. Mä nimittäin olin ollut todella väsynyt pitkään. Osittain sen selitti keliakian takia tuhoutunut suoli (tulehdusarvot reilusti yli 100) ja osittain kaikki muu.
Seuraavana päivänä herätessäni katsoin iPhonen näyttöä ja siellähän oli viesti rakkaalta bestikseltäni, että hän on avannut meille sivun projektiamme silmällä pitäen.
Siinä krapulassa mietin, että mitä helvettiä olen mennyt lupaamaan. ;)
Ajattelin, että nyt hän varmaan lopettaa mun herkuttelut kokonaan, joudun syömään pelkkää porkkanaa ja juoksemaan 100 km päivässä...
Laskin pääni tyynyjen väliin ja hengitin syvään. Todella syvään! Sitten klikkasin itseni meidän uudelle "Tsemppi-sivustolle" ja luin mitä tuleman pitää.
Turhaan mä pelkäsin. Mun rakas bestikseni tuntee mut, kun omat taskunsa. Hän teki mulle ruokavalion joka on muokattavissa erittäin helposti. Syön ihan kaikkea, eli ei mitään ns. kiellettyjä juttuja ole. Tärkeintä on säännöllisyys, sen kun opin niin nälkä ei ole vaivannut.
Mulla on myös herkut sallittuja, mieluiten rajoitan ne kerta viikkoon, mutta olen mä välillä lipsunutkin. Silloin vain täytyy muistaa että ne herkut väsyttävät kehoa ja ottaa taas asenne siihen, etten tahdo olla väsynyt.
Veden juominen on myös ollut yksi asia jonka jouduin opettelemaan. Mä olen aina juonut ihan liian vähän. Nykyään mulla on aina vesipullo mukana ja kittaan 3 litraa vettä päivässä. Joskus tietysti enemmän, jos on tarvis.
Liikunnan aloitin kävelyllä. Noiduin ja kävelin. Onneksi mun kultainen aviomieheni on aina ollut kova liikkumaan joten hän on ollut koko ajan mun tsemppari tässä hommassa.
Aloitin lyhyillä 20 minsan kävelylenkeillä n.3 krt/vk.
Sitten otin kotijumpat messiin. Tanssimista olen harrastanut jo vuosia joten se on ollut koko ajan tässä mukana, tosin vain kerran viikossa.
Sitten uskallauduin kuntosalille! Oman ihanainen bestikseni mut sinne houkutteli ja sehän oli sitten menoa. Kotijumpat jäi ja sali tuli tilalle.
Ja mä löysin sen kadonneen ilon liikuntaa kohtaan!
Kesällä lipsuin vähän enemmän, koska olin lähes koko kesän lomalla, mutta koko ajan mulla oli takaraivossa se ohjenuora, että syö säännöllisesti. Ja juo vettä.
Liikuntaa tuli harrastettua vähän vähemmän, enemmänkin sellaista "pyöräilenpä rannalle"-liikuntaa. Nyt kun on kesä ohi ja olen taas pyrkinyt palaamaan ns. normaaliin arkeen. Vähän on ollut liikaa stressiä ilmassa elämässä, joten ihan niin helppoa ei paluu arkeen ole ollut.
Mutta tiedän miten homma menee ja sillä mennään. Onni on mun omat taustajoukot (kiitos M.E.K.V.) ja oma tahto taltuttaa ikuinen väsymykseni. :)
Onneksi tämä on loppuelämän juttu, eikä mikään muotidieetti. Mulla on aikaa opetella tätä loppuelämä. Ainakin mä olen kohta päässyt "ekalta-luokalta" tämän myötä. Toivottavasti.
Oletteko te tehneet ikinä muutoksia elämässänne? Jos olette niin minkälaisia ja mistä olette ammentaneet intoa ja tsemppiä?
Sellaisia ajatuksia täällä.
Viettäkää ihana ja aurinkoinen lauantai,
Jonna
PS. Ja on niitä tuloksiakin siis tullut. En nuku joka päivä päikkäreitä, olen virkeämpi ja vaatteet on jo pienempää kokoa. Sanotaanko näin, että painoa on tippunut n. 500g/vk, eli suositusten mukaan. ;)
Hyvä tästä tulee, kun se on jo sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä sinä! :)
VastaaPoistaKiitos Marjo. Tästä on hyvä jatkaa, loppuelämän ajan... :)
PoistaHienoa ja tsemppiä edelleen! Itse myös yrittänyt aloitella elämäntapamuutosta. Toivottavasti tässä jaksaisi pysyä ja jotain tulostakin saisi aikaan.
VastaaPoistaKannattaa tehdä muutoksista sellaisia, että niitä pystyy helposti toteuttamaan loppuelämän. Kukaan ei pysty olemaan loppuelämään salaattidieetillä tai pussikeitoilla. Pienillä muutoksilla saa pitkässä juoksussa ihmeitä aikaa. Kiire ei ole tässä hyväksi vain lempeys itseään kohtaa ja aika.
PoistaTsemppiä alkuun ja anna mennä. Muista nauttia myös hyvällä omallatunnolla herkuista välillä. <3
Oho, hienoa! Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet/tekemässä elämäntapamuutoksen! :) Yhdeksän kuukautta on pitkä aika, ja uskon että siinä ajassa on varmasti oppinut jo monia asioita ns. automaatioiksi. Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoista- http://www.indiedays.com/ext/dooittoday
Voi kiitos! :)
PoistaKyllä vain, aika on tässä se ratkaiseva juttu, eli pää tulee mukana muutoksessa. Ruokailuajoista tulee automaatioita kun tarpeeksi kauan muistuttaa itselleen ruokailun ajat.
Hiljaa hyvä tulee, ei tässä kiire ole, kun on koko loppuelämä aikaa. ;)
Mahtavaa kuulla, että elämäntaparemontti on muuttanut arkesi ja vointisi parempaan suuntaan. Tuosta on hyvä jatkaa! :)
VastaaPoistaNo niinpä. Ainoa mikä ärsyttää, niin on nämä välillä tupsahtavat flunssat jotka vie voimat ihan kokonaan ja tuntuu että joutuu taas aloittamaan liikunnan alusta. :)
PoistaMutta sillä mennään... ;)
Hienoa -hyvä sinä!!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua.
terkuin.Sanna
Kiitos ihanainen. :)
PoistaIhan mahtavaa!! Mun pitäis tehdä sama. Teoriassa tiedän ja kokemuksesta tunnen, mitä keho kaipaisi, mutta en vaan saa otettua itseäni niskasta kiinni. Mutta taas yritän, ainakin kauppakassi näytti hyvältä. Vielä sitä liikettä niveliin, muuhunkin kuin kommenttisormiin... ;)
VastaaPoistaHei toi on iso alku, että ruokailut saa reilaan. Siitä on hyvä jatkaa... ;)
Poista