lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tottumuksista uusiin tapoihin




Heippa,

Täällä on vilahdettu arjesta viikonloppuun. Arkeni on muuttunut erittäin paljon kuukaudessa. Paljon on tullut uutta ja ihmeellistä elämääni. Esimerkiksi se, että viikot kun Mirkkuliini on isällään on ihan mun omaa aikaa.
Mä voin laittaa elämäni niin risaiseksi, kun tahdon. Ja olenhan mä niin tehnyt! Tiedättekö, mä en syö ruokapöydän äärellä vaan sohvalla. ;)



Onhan tämä aikamoista opettelua yli 15-vuoden suhteen jälkeen, kun ei ole enää toista siinä vieressä hengailemassa. Ei jakamassa arkea, eikä ajatuksia.
Elämä on niin outoa, että kun vähiten odottaa mitään ihmeitä tapahtuvan niin semmoinen ihme voikin sukeltaa elämääsi yllättäen. Se ihme voi olla vaikka kissa, työ tai ihminen.
Kaunis hetki, extempore reissu tai mitä vain.

Itse olen sellainen ihminen, että vaikka elämältäni romahti pohja kuukausi sitten, niin en jää tuleen makaamaan.
Olen joutunut ihan pienestä pitäen tutkimaan omaa sisimpääni erittäin paljon ja pitämään itsestäni huolen. Nuoresta asti olen ollut nopea liikkeissäni ja selviytynyt kaikesta. Ehkä tuo 15-vuotta oli semmoinen suvantovaihe elämässäni joka valmisti minua tulevaan elämääni.
Sain itseni hajotettua, lisää itseluottamusta ja voimaa.

Eroilmoitus sattui. Tipuin korkealta. Tuntui, että kuolen. Mutta sitten sisuunnuin. Täällä eletään vain kerran ja se kenen kanssa elämäni elän alusta loppuun olen vain minä itse. Eli olen hoivannut itseäni tutkimalla omia fiiliksiäni todella paljon.
Vaikka olenkin samalla toiminut käytännön asioiden kanssa tehokkaasti, niin olen antanut kaikkien tunteiden tulla. Itkun, vihan, surun, pettymyksen. Ilon, naurun, hysterian.
Olen selviytynyt kuolemanporteilta aikoinaan ja silloin päätin, että mä aion elää koko elämäni täysillä. Tuhlaamatta aikaani tai muiden aikaa.
Puhun suoraa ja jos joku siitä loukkaantuu niin sille en voi minkään. Kerään elämääni vain ihmiset jotka hyväksyvät minut juuri tämmöisenä kun olen. Muut voivat painua helvettiin... Ja ne ketkä elämääni kuuluvat, niin heidän takia teen vaikka tarvittaessa ihan mitä vain.

Moni on ihmetellyt, että miten mä voin olla näinkin "järjissäni" eron jälkeen. Mä en tiedä oikeaa vastausta. Mä vain päätin selvitä. Tästäkin koettelemuksesta voittajana.
Mä en voi pakottaa ketään olemaan mun kanssa naimisissa/yhdessä jos toinen ei minua rakasta.
Sen hyväksyttyäni on alkanut eheytyminen. Noin kolme viikkoa sitten. :)



Mutta nyt vain uusiin seikkailuihin. Ja uusiin tapoihin. On muuten kiva, että saan tehdä kaiken omalla aikataululla. Hulluutta. :)
Toki olen perinteistäkin pitänyt kiinni, kuten perjispuskasta. hain eilen taas uuden "uhrin". Se pääsi mun Kodin sydämeen, eli keittiöön.





Löördaag ajatuksin,

Jonna






3 kommenttia:

  1. Voi rakas leidini..niin samoissa vesissa taplataan. Mulla tämä kaikki vaan vuosi sitten. Rankkaa on mutta helpotuskin on niin suuri. Ja tiiäkkö, sama juttu, mäkin olen alkanut nauttimaan ateriat soffalla ja sehän vasta siisitä onkin :)
    Lapsien saapuessa viikonloppuna voi taas näytellä kilttiä äitiä ja sapuskoida pöydän ääressä.
    Toinen mahtihomma on se, että siivoon just sillon kun tahdon. Ihan itseäni varten. Ei pelkoa kuinka taas saan kuulla että en ole tehnyt sitä ja tätä. Ai että, vapaus rulettaa!
    Halauksia ja suukkoja rakas Jonnani, olet mielessäni.

    VastaaPoista
  2. Mahtava kuulla, että siellä jo katsotaan tulevaan vahvan naisen positiivisella asenteella! <3
    Ja leggarit pääsi maljakkoon :D

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!