sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Avioero, kun elämä romahtaa

Hei,

En olisi ikinä uskonut, että joudun tämän tekstin kirjoittamaan. Kaiken piti olla hyvin. Mutta ei sitten ollutkaan.

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina elämäni rakkaus ilmoitti tahtovansa avioeron. Elämäni romahti. Turvallisuudentunne vietiin.
Ihminen jonka kanssa olin elänyt yli 15-vuotta pudotti pommin. Luulin tuntevani hänet, mutta en nähtävästi tuntenut hänen mietteitä tarpeeksi.
Syynä oli ettei hän ollut enää onnellinen kanssani ja että rakkaus oli sammunut. Edellisinä(kin) päivinä en havainnut mitään poikkeavaa, eli ns. "puskista" tuli tämä ilmoitus.

Shokki iski päin kasvoja, en saanut happea ja tunsin tukehtuvani. Hän lupasi olla tukenani tämän vaikean ajan läpi. Ja piti sanansa, kiitos Mixu siitä.
Sovimme tekevämme tämän eron mahdollisimman "kauniisti", ettei meidän rakas tyttäremme kärsisi enempää. Olihan hänellä juuri hajonnut perhe.
Emmekä myöskään tahtoneet loukata toisiamme, olimmehan viettäneet yhdessä lähes puolet elämästämme. Mitään riitoja eikä sellaista ollut eikä tullut.

Pahimman shokin yli päästyäni aloin toimimaan kun robotti. Irtisanoin asuntomme, etsin minulle ja Mirkulle kodin (läheltä Mirkun koulua, ettei hänen kaverit yms. olisi pitkällä), hoidin raha-asiat kuntoon, tilasin huonekalut, hoidin pakkaamisen, tilasin muuttomiehet, muutin, ostin kaksi upeaa kissaa meille (Osku kilpikonna jäi Mixulle, kun hän ei voi ottaa allergiansa takia karvaista lemmikkiä), sisustin kodin ja pyrin pitämään rutiinit yllä, ettei Mirkkulainen kärsisi.

Olemme käyneet juttelemassa terapeuttien kanssa ja pitäneet ystävät lähellä. Itkeneet, jutelleet, nauraneet, ollaan suunniteltu kotiamme, saatu kaksi kehräävää "terapeuttia" tuomaan arkeemme iloa ja koittaneet selviytyä.
Meillä on Mirkun ja kisujen kanssa kaunis koti. Ja tämän kodin me rakennamme turvalliseksi. Kodiksi jossa puhutaan, näytetään kaikki tunteet ja nostetaan kissa pöydälle jos jotain on hampaankolossa!

En tiedä kuinka blogini käy. Pystynkö jatkamaan (kamera täytyy ostaa ainakin) tätä blogia, täällä on kuitenkin niin paljon muistoja jotka ainakin vielä ovat liian ahdistavia.

Nyt yritän aloittaa puhtaalta pöydältä elämäni, nuolla ensin haavani ja lähteä kohti tuntematonta. Toivon että selviän tästä, välillä on ollut usko koetuksella sen suhteen. Vaikeinta tässä on se, että edelleen rakastan...



Jonna


27 kommenttia:

  1. "Sometimes good things fall apart so better things can fall together."

    Ei meinaa löytyä sanoja. Mutta miten hienosti kirjoitatkaan asiasta. Muista, että olet vahvempi mitä olet ikinäkoskaan osannut kuvitellakaan ♥

    Aurinkoa, valoa ja voimia! Vielä tulee se hetki, kun pystyt vetämään keuhkot täyteen ilmaa, eikä satu yhtään ♥

    VastaaPoista
  2. Toivon sinulle voimia, voimia kohdata elämässä asiat, joita et tilannut. Toivon, että sinulle paistaa aurinko vielä jonain päivänä kirkkaasti. Halauksia ja voimia jaksaa tämä kipeä ajanjakso elämässäsi.

    VastaaPoista
  3. Voimia sinulle! Ota nyt aikaa itsellesi ja tyttärellesi. Blogi odottaa, ja me myös. <3

    VastaaPoista
  4. Meidät ihmiset on rakennettu yllättävän vahvoiksi, selviämme asioista ja tilanteista, joista itse emme usko selviävän. Aika, sureminen ja asiasta puhuminen auttavat hiljalleen. Voimia uuteen elämäntilanteeseen! Nyt näyttää varmasti synkältä, mutta jotain hyvää on taatusti vielä edessä.

    VastaaPoista
  5. Voi ei, noin kuukausi sitten kerroit että uusitte sormukset. Mitenkä elämä heittääkään. Voimia teille.

    VastaaPoista
  6. En oo koskaan kommentoinut kenenkään blogiin mutta nyt tuli tunne, että haluan sanoa jotain. Löysin blogisi varmaan jo vuosi sitten ja olen tykännyt lukea kodistanne ja elämästänne. Toivotan tsemppiä ja voimia tulevaan sekä paljon aurinkoisia päiviä elämäänne! Toivottavasti jaksat joskus vielä päivitellä blogiakin.

    VastaaPoista
  7. Voimia! Nyt on vaikeaa ja tuntuu ettei jaksaisi yhtään mitään, mutta joku päivä huomaat että askel on kevyempi, aurinko paistaa ja elämä on oikeastaan taas todella kivaa <3

    VastaaPoista
  8. Voimia sinulle ja täällä jaksamme kyllä odottaa jos joskus jaksat jatkaa blogiasi.
    Ero voi todellakin tulla puskista mutta jos pysähdyt miettimään kuten minä tein ja myöntämään, niin eron merkit näkyivät ilmassa, olin vain liian täynnä itseäni huomatakseni ne... toivottavasti löydät ne ja jaksat jatkaa.
    terv. blogisi ihailija

    VastaaPoista
  9. Jaksamista ja voimia! Pidä taukoa jos siltä tuntuu, täällä me olemme <3

    VastaaPoista
  10. Voimia tosi paljon! Nyt kaikki tuntuu varmasti todella haikealta ja vaikealta, toivottavasti joskus olo paranee <3 anna itsellesi aikaa, me kyllä odotamme <3

    VastaaPoista
  11. Voimia sinulle ja tyttärellesi <3 Palaa blogin pariin sitten kun aika on siihen sopiva, älä stressaa ainakaan siitä!

    VastaaPoista
  12. Olen lukenut blogiasi mutten juuri kommentoinut. Tähän kommentoin. Monta vuotta sitten tein samanlaisen päätöksen kuin sinun entinen toinen osapuoli. Päätin että elämä lukiosta asti kestäneessä suhteessa oli ohi. Vikaa ei ollut toisessa osapuolessa eikä kuvioissa ollut ketään kolmatta mutta tietty ajanjakso oli ohi ja tilalla oli tyhjyys. Toinen osapuoli ei varmasti millään osannut arvata asiaa. Tunsin huonoa omatuntoa asiasta pitkään ja se tunne poistui vasta kun kuulin hänen löytäneen uuden kumppanin.


    Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin tiedän mikä meni vikaan. Klassisesti kasvoimme erillemme. Minä olin aina halunnut hieman jännistystä elämään ja hän halusi pysyä turvallisesti pienessä kuplassa. meidän elämät ovat totta tosiaan olleet todella erilaiset tuon eron jälkeen.

    Toivon sinulle paljon onnea tulevaisuuteen ja ihania hetkiä elämääsi. Nyt jos koskaan voi thedä elämästäsi juuri sellaisen kuin haluat!

    VastaaPoista
  13. Tämä uutinen veti kyllä todella sanattomaksi. Voin vaan kuvitella miten matto on lähtenyt jalkojesi alta :(
    Lähetän iiison halinrutistuksen ja paljon voimia <3 Jaksa uskoa siihen että kaikella on tarkoituksensa, vaikket sitä juuri nyt näkisikään. Kyllä aurinko vielä paistaa.
    Jaksamista ihanainen <3

    VastaaPoista
  14. Voimia sinulle ottaa askel kerrallaan - olet jo hurjasti saanut kahdessa viikossa aikaan. Elämä ei aina mene niinkuin sen suunnittelee ja välillä se on tosi epistä. Toivon, että ajan kanssa löydät vielä ilonkin - ja toivon <3

    VastaaPoista
  15. Voi miten pahalta tuntuu vuoksesi :'(. Suuret halitukset täältä ja lähetän voimia sinne ❤

    VastaaPoista
  16. Voi miten pahalta tuntuu vuoksesi :'(. Suuret halitukset täältä ja lähetän voimia sinne ❤

    VastaaPoista
  17. Voi miten pahalta tuntuu vuoksesi :'(. Suuret halitukset täältä ja lähetän voimia sinne ❤

    VastaaPoista
  18. Voimia ja jaksamista! Olet upeasti saanut hoidettua käytännön asioita, joka on jo osoitus urheudestasi. Tulet aivan varmasti selviämään hienosti uuden elämän alkuun. Eron kokeneena tiedän, että monia mutkia ja itkuja on vielä edessä, mutta niistä sleviää ja ne vahvistavat. Oikeasti, uusi elämä ja uudet mahdollisuudet ovat edessä. Asioilla on tapana järjestyä ja kun jostain luopuu, uutta ja parempaa tulee tilalle. Voimia!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!